Oikean hengityksen merkitys

Suurin osa terveyteen liittyvästä materiaalista on omistettu ruualle ja juomalle. Ruokaa kulutamme pari kiloa ja veden kulutuksemme on noin 2,5 – 4 litraa vuorokaudessa. Kuitenkin on jotain, jota kulutamme vuorokaudessa yli 15 kg, nimittäin ilmaa keuhkojen välityksellä.

ihminen voi elää ilman ruokaa 70 päivää jos vettä on käytettävissä, ilman vettä 18 päivää, mutta ilman happea, ainoastaan 5 minuuttia. Ilman vähimmäistarve lepotilassa on 0,4 litraa happea (2 litraa ilmaa) minuutissa.

Aloin tutustumaan hengityksen fysiologiaan kun naapurustostamme kuoli pienen hetken aikana kaksi pidettyä naapuriamme. Kummallekin oli määrätty happipullo hengitysvaikeuksiin, mutta lisähapesta huolimatta hengitys huononi entistä nopeammin. Löysin mielenkiintoisia tutkimuksia ja tähän juttuun olen kerännyt näitä tuloksia, sekä joitakin omia huomioitani. Erityisesti Venäläiset tutkijat olivat perehtyneet hengityksen saloihin. Monet tärkeät johtopäätökset tuntuivat puuttuvan länsimaisten lääkäreiden tiedoista.

Hengittäminen on yksi tärkeimmistä prosesseista, mikä vaikuttaa fysiologisiin toimintoihin elimistössä. Hengityksen tehtävänä on taata elimistön hapensaanti ja hiilihappokaasun poisto ulos­hengityksen aikana. Happea tarvitaan energian vapautta­miseksi solujen ja kudosten elintoimintoihin orgaanisten aineiden hapettumisen avulla.

Varsinainen hengityskaasujen vaihto tapahtuu n. 300 miljoonassa keuhkorakkulassa, alveolissa. Yhtä keuhkorakkulaa ympäröi n. 1000 verkkomaista keuhkoverisuonta. Hengityskaasut siirtyvät keuhko­rakkulan ja keuhkoverisuonten pintojen välisessä diffuusiossa. Keuhkorakkuloiden ja keuhkoverisuonten välinen pinta-ala voi olla 60 – 100 m2 , kuitenkin vähintään 35 kertaa suurempi kuin ihmisen ulkokuoren kokonaispinta-ala. Mitä suurempi keuhkojen pinta-ala on, sen tehokkaampi on hengitys­kaasujen – hapen ja hiilidioksidin (CO2) vaihtuvuus.

Happi siirtyy keuhkorakkulasta keuhkoverisuonten valtimoihin ja kiinnittyy veren punasolun hemoglobiiniosaan. Sydämen pumppaamana hemoglobiinissa oleva happi kulkeutuu edelleen kudoksiin, jotka tarvitsevat happea polttaakseen ravintoaineet energiaksi.

Miten punasolut tietävät, mihin soluihin happi tulee kuljettaa? Hemoglobiiniosa tunnistaa korkean CO2  tason kudoksissa ja toimittaa hapen juuri näihin paikkoihin. Tässä palamisprosessissa muodostuva CO2 siirtyy kudoksista laskimoita pitkin keuhkoverisuonten laskimoihin ja sieltä edelleen keuhkorakkulaan uloshengitettäväksi.

Hengittäminen on kirjaimellisesti elämän kuljettamista ja siitä riippuu elimistön toimintakyky. Teemme usein virheitä hengityksen rytmissä ja syvyydessä. Esi-isämme uskoivat yleisesti, että hidas hengittäminen pidentää elämää. Eli­mis­tö­ämme voisi siten verrata nuotioon. Mitä nopeammin ja enemmän käytämme happea, sitä nopea­mmin palamme(loppuun) ja lopulta sammumme.

Tavallisesti iäkkäillä ihmisillä on jopa kaksi kertaa pienempi CO2-pitoisuus veressään kuin nuorilla. CO2-kaasun vähäisyys vaikeuttaa kaasujenvaihtoa soluissa ja seurauksena on useita ongelmia. Monet krooniset sairaudet ovatkin tämän seurausta seurausta. Yleisiä ongelmia ovat mm. huimaus, päänsärky, rintakivut, unettomuus, muistiongelmat, verenpaineen vaihtelut, ylipaino yms. Ikääntyneen ihmisen elimistön ainenvaihdunta on usein hidastu­nut. Tämä aiheutuu siitä, että solujen kaasujenvaihto ei ole enää kunnossa.

Iäkkäimmillä ihmisillä on valtimollisessa veressä usein liian vähän hiilihappokaasua. Vähäinen hiilihappokaasumäärä ei kykene kuljettamaan kudoksiin tarpeellista määrää happea energian­vaih­duntaa varten, jonka ansiosta syntyisi lisää hiilihappokaasua ja noidankehä on valmiina. Kun CO2 -määrä lisääntyy, keuhkoputket ja suonet laajentuvat ja elimistö saa enemmän happea. Myös äskettäin syntyneet suonitukokset vähenevät. Rajoittamalla hengitystä, ääreisverenkierto helpottuu  ja mm. jalkojen paleleminen vähenee. Monet aineenvaih­dunnan prosessit korjaantuvat samalla.

Vanhemmilla ihmisillä on tapahtunut muitakin muutoksia elimistössä, jotka entisestään vähentävät hiilihappokaasun määrää veressä. Alhainen CO2 taso johtaa siihen, että hapen pääsy miljardeille soluille on puutteellista, eivätkä ko. solut pysty suorittamaan aineenvaihduntaa oikein. Tavoitteena olisi muodostaa CO2 ja vettä. Kun hiilihappokaasun vajaus kasvaa, aiheutuu ns. happinälkä. Tällöin solut vaihtavat ns. aerobisen energianpolttoohjelman anaerobiseksi eli muodostavat glykoosista maitohappoa. Törmäämme aikaisemmassa UCB-numerossa mainittuun pH-ongelmaan eli elimistön liikahappamoitumiseen.  Kun maitohappo jatkuvasti heitetään solusta ulos solujen väliseen tilaan, neste alkaa pikkuhiljaa hap­pa­moitua ja mikä estää normaalin aineenvaihdunnan.

Ongelma alkaa siis hiilihappokaasun vähyydestä. Hapen hankkimiseksi ilmasta käytämme keuhkoja ja tätä työtä ohjaa niin sanottu hengittämiskeskus, mutta ohjausimpulssin antaa CO2. On tärkeää oppia hengittämään oikein ja muodostaa riittävä määrä hiilihappokaasua valtimolliseen vereen. Tämä tapahtuu ohjaamalla hengitys sellaiseksi, että  normaali hengitystilavuus putoaa 2 – 4 litraan ilmaa minuutissa.

Kun hengitystilavuudeksi muodostuu yli  8 – 10 l/min, terveys alkaa vaarantua. Tällöin keuhkoissa tapahtuu liian nopea tuulettuminen eikä valtimollisella verellä ole riittävästi aikaa rikastua CO2:lla. Hapen puute kiihtyy kudoksissa ja soluissa. O2-vajauksen vuoksi hiussuonien verkoissa syntyy kouristuksia, jotka sulkevat kapillaariverkot. Tällöin syntyy miljardeille soluille krooninen hapenpuute eli hypoksia. Krooninen hapen­puute on petollinen, koska se voi aiheuttaa paikallisen kipuaistimuksen menetystä, joten emme välttämättä tunnista ongelmaa. Hypoksia vastaan ei ole lääkkeitä, mutta sitä pystyy ennaltaehkäisemään.

Tutkimuksissa on selvinnyt, että aivojen ja munuaisten toiminnan kannalta optimaaliset pitoisuudet veressä ovat seuraavat: 7% CO2 ja 2% happea. Kliinisesti on todistettu, että CO2 tavoitetason vähennys yhdellä prosenttiyksiköllä lisää hiussuonien supistumista 20–25%. Hengitystilavuuden ollessa 8 – 10 l/min, yli 50 %  hiussuonista ei siis enää toimi kunnolla.

Ihmisen sikiö on kohdussa kasvun ja kehityksen kannalta parhaissa mahdollisissa olosuhteissa. Sikiön veressä on 3-4 kertaa vähem­män happea ja 2 kertaa enemmän hiilihappokaasua kuin syntymisen jälkeen. Olot ovat tar­peel­liset sikiön kehitykselle.  Äidin elimistö luo samanlaiset olosuhteet kuin ne olivat miljardeja vuosia sitten. Keskoskaappiin joutuneiden vastasyntyneiden ilman korkea happipitoisuus vaurioittaa silmien verisuonia ja voi aiheuttaa sokeutta.

OIKEA HENGITYS

Oikean hengityskapasiteetin voi saavuttaa seuraavilla keinoilla:

1. Muuttamalla asumaan vähähappiseen ympäristöön, korkealle vuoristoon, happitelttaan…
2. Juoksemalla päivittäin vähintään 20 km (tai muulla keinoin saavuttamalla sama energiankulutus)
3. Tekemällä erityisiä hengitysharjoituksia.

3000 – 4000 metrin korkeudella merenpinnasta näyttäisi olevan hengityksen kannalta optimaalinen ympäristö.

Keskitymme kuitenkin vaihtoehto 3:een. Harjoitusten avulla muutamme tavallisen rintahengityksen vatsahengitykseksi, eli pinnallinen hengitys muuttuu syvälliseksi. Hengityksen vaiheita pyritään hidastamaan mahdollisimman paljon. Tämän tuloksena keuhkojen tilavuus kasvaa, aineenvaihdunta nopeutuu, verenkierto tehostuu, ruuansulatustoiminta ja ravintoaineiden imeytyminen tehostuu. Vähen­tämällä sisäänhengitystilavuutta ja hidastamalla hengitystä hermosto rauhoittuu. Kun hengitystilavuus vähenee huomattavasti, myös nukahta­minen nopeutuu ja unet rauhoittuvat. Hengityksen rajoittaminen mm. nopeuttaa nukahtamista. Syvän unen vaihe on lyhyempi, unentarve on pienempi ja heräämmme pirteämpinä.

HARJOITE

Esim. lähestyessä portaita puhalla kaikki ilma keuhkoista ulos ja pidätä henkeä samalla, kun kävelet ylös. Jos et kykene tähän,  jarruta hengitystä niin paljon, kuin se on mahdollista. Tämäkin antaa erinomaisia tuloksia. Hengen pidättäminen ja hengityksen hillitseminen (hidastaminen) on vaikeaa ja epämiellyttävää, mutta sen kautta saadut hyödyt ovat merkittäviä.

HENGITYSTESTI

Istu rauhallisena paikallasi 5-7 minuutin ajan. Rentouta kaikki lihaksesi, myös hengityslihakset. Tämä rentoutus saa aikaan luonnollisen uloshengitysrytmin. Pidä nenästäsi kiinni uloshen­gi­tyksen jälkeen ja mittaa kuinka kauan pystyt olemaan sisäänhengittämättä. Pidä kiinni nenästäsi kun­nes tunnet tarvetta hengittää.

Harjoituksen myötä tarve hengittää ilmenee pallean tahattomana sisäänpäintyöntymisenä tai nielemisliikkeenä kurkussa. Jos päästät irti nenästä ja aloitat hengittämisen, voit jatkaa normaalia hengitysrytmiäsi, jota teit ennen koetta. Älä pidättele hengitystä liian kauan parantaaksei tulosta. Kokeen pitäisi olla helppo suorittaa eikä saisi olla suuri ponnistus.

Tohtori Buteyko ja hänen lääkärikollegansa ovat tutkineet yli 250000 Venäläistä ja ovat löytäneet seuraavia yleispiirteitä kehon happitestin tulosten ja potilaiden terveydentilan välillä:

1-10 s monisairaita, kriittisessä tilassa olevat ja sairaalan tehohoidossa-olevat
10-20s sairaat potilaat, joilla terveydellisiä vaivoja ja usein päivittäinen lääkitys
20-30s keskimääräinen terveys, ei yleensä vakavia kroonisia sairauksia
40-60s hyvä terveys
Yli 60s erinomainen terveys, krooniset sairaudet harvinaisia

Muita yleisimpiä hengitysongelmiin vaikuttavia tekijöitä:

Ylempien rintanikamien D1-D3 sekä lapojen lukkotilat saavat aikaan hermoston pinnetiloja, jotka aiheuttavat pinnallista hengittämistä ja astmatyyppisiä oireita sekä rintakipuja.

Monet allergioista johtuvat hengitysvaivat voivat helpottua kun lisämunuaisen kuorikerroksen muodostama elimistön oma kortisoni muodostuu normaalisti. Rintanikaman D9 siirtymä voi olla ongelman takana.

Paksusuolessa syntyy mm. keuhkojen limakalvoa suojaavien solujen tarvitsemia entsyymejä. Ongelmat voivat johtua monestakin syystä, esim. antibioottien aiheuttaman ruuansulatuksen kannalta tärkeiden bakteerien tai suojaavan kalvon (flooran) vaurioitumisesta. Myös lannenikamien L1-L2 pinnetilat voivat saada aikaan paksusuolen toimintahäiriöitä, joiden yhteisvaikutuksesta keuhkojen normaali toiminta estyy.

Nämä vaivat voidaan yleensä korjata mm. sopivalla nikamakäsittelyllä ja lihasmanipulaatiolla.

 

Maasäteily ja vesisuonet

Useissa artikkeleissani ja monien asiakkaiden kohdalla olemme monesti käsitelleet aiheita nimeltä maasäteily ja vesisuonet, mutta mitään laajempaa tietoa aiheesta en ole aiemmin jakanut, joten tässäpä sitä sitten…

Maasäteily

Maasäteilystä on Suomessa tehty lukuisia tutkimuksia. Monet eivät usko ko. ilmiöön ja osa tuntuu olevan immuuni maasäteilyn vaikutuksille. Osa meistä taas ei ole ja maasäteily saa aikaan monia ongelmia. Maasäteily saa aikaan ongelmia solujen aineenvaihdunnassa, mikä taas saa aikaan oireilua kyseisessä lihaksessa tai elimessä. Jos maasäteily osuu esimerkiksi selkään, se voi saada aikaan selän lihasten jumiutumiseen mikä voi johtaa selkänikaman liikkumiseen oikealta paikaltaan ja hermojen puristumisen. Tämän seurauksena ko. hermon ohjaamat elimet eivät toimi täysipainoisesti.

Maasäteily syntyy n 550 km syvyydessä, josta se nousee ristikkona n. 15 kilometrin korkeuteen. Maasäteilyverkko on kattaa koko maapallon ja se kulkee magneettisten etelä- ja pohjoisnapojen kautta sekä itä- ja länsisuunnassa. Päiväntasaajalla maasäteilyverkon silmä on muodoltaan lähes suorakulmainen neliö ja napoja lähestyttäessä verkko pitenee ja kapenee. Etelä-Suomessa verkon koko on noin 150 cm x 200 cm, mutta saattaa vaihdella hieman maaperän mukaan.

Saavuttuaan ilmakehän yläosaa maasäteily kääntyy takaisin alaspäin ja kerääntyy paikkoihin, joissa on staattista sähköä. Tälläisiä ovat mm. sähkölaitteet sekä mm. maanalaiset vesisuonet.

Yksi mielenkiintoinen seikka liittyy Kuuhun ja maasäteilyyn.Täysikuun aikaan maasäteilyn ja vesi­suonten voimakkuus moninkertaistuu. Tämä saa aikaan monissa, joilla on vesisuoni tai maasäteily­ristikko kotonaan sängyn alla levottoman yöunen.

Maasäteily on voiman lähde monelle elolliselle, kuten puille ja hyönteisille. Maasäteilyristeyksissä olevat havupuut pystyvät hyödyntämään sitä kasvussaan ja muurahaiset, kimalaiset, mehiläiset ja tietyt sienirihmastot suorastaan nauttivat maasäteilystä, kunhan energian muuntajana on puu. Esimerkiksi mehiläispesä kannattaa sijoittaa aina maasäteilylinjojen risteykseen, näin hunajantuotto kasvaa voimakkaasti. Mehiläiset myös säilyvät hyvin talven yli, jos ruokaa vain on riittämiin.

Kekomuurahaiset rakentavat pesänsä aina kahden hyvin voimakkaan maasäteilylinjan risteykseen, ja jos samaan risteykseen osuu vielä vesisuoni, muurahaisilla on onnen päivät. Säteilylinjat ovat muurahaisille elintärkeitä, sillä ne saavat pääosan bioenergiastaan maasäteilystä. Muurahaiset rakentavat polkujaankin maasäteilylinjoja pitkin, joilla sijaitsee havupuita eli kuusia ja mäntyjä.

Ihmiselle ja kotieläimille maasäteilyn merkitys on kuitenkin toinen. Puhutaan paremminkin ”haitallisesta maasäteilystä”, sillä sen vaikutus nykyajan heikkokuntoiselle voi olla hyvinkin haitallinen. Monia asiakkaitani vaivaavat maasäteily ja vesisuonet. Ihmisiltä ja kotielämiltä on kadonnut luontainen vaisto väistää näitä haitallisia säteilylinjoja ja siksi vuoteemme, työtuolimme tai –pisteemme, kenties koko asuntomme voi sijaita vaarallisesti vaikuttavilla linjoilla.

Haitallinen maasäteily syö ihmisen tai kotieläimen bioenergiakenttää, ja heikentynyt kenttä altistaa monille sairauksille luontaisen immuniteetin laskiessa sen myötä. Altistuminen maasäteilylle antaa ensimmäiset merkkinsä usein sairaalloisena väsymyksenä. Jonkin ajan päästä kaikenlaiset flunssat ja liikkeellä olevat pöpöt pääsevät ihmiseen helposti käsiksi. Pitkällisen altistumisen tuomat sairaudet taas voivat olla erittäin vakavia. Jos esimerkiksi sängyn paikka on juuri maasäteilylinjalla, ovat siinä vuosikymmeniä nukkuneet voineet sairastua jopa syöpään.

Vesisuonisäteily

Maaperässä tai kallion halkeamissa virtaava pohjavesi aiheuttaa jostain vielä tuntemattomasta syystä virtauksen voimakkuuteen verrannollisen pystysuoran säteilykentän. Säteilyn syntymistä ei ole pystytty selittämään, mutta säteilyn voimakkuus riippuu jollain tavoin veden virtauksen ja maahiukkasten tai mineraalien välisestä kitkavoimasta. Säteilykenttä kohoaa virtauskohdasta kohtisuoraan ylöspäin satojen metrien korkeuteen. Muoviputkessa tai kumiletkussa virtaava vesi aiheuttaa hyvin heikon kentän. Ainoastaan lahjakas ja taitava varvun käyttäjä saattaa testitilanteessa aistia tällaisiakin keinotekoisia kenttiä.

Pohjaveden maanalaisia virtauskanavia sanotaan vesisuoniksi. Nämä vesisuonet päättyvät joskus luonnosta löytyviksi lähteiksi, joista yleensä saadaan parasta mahdollista juomavettä. Pohjavesivirtausten synnyttämiä, varsinkin niiden ihmiselle haitallisia säteilykenttiä, nimitetään puhekielessä myös vesisuoniksi. Tämä aiheuttaa tavalliselle ihmiselle käsitteiden sekaannusta. Lisäsekaannusta aiheuttaa myös se, että muita haitallisia säteilylajeja tulkitaan usein väärin vesisuonisäteilyksi.

Pohjavesivirtausten aiheuttamat säteilykenttien leveydet vaihtelevat muutamasta senttimetristä jopa yli sataan metriin. Näissä kentissä on usein erilaisten virtausnopeuksien aiheuttamia voimakkuuden vaihteluita, jotka saatetaan tulkita erillisiksi vesisuonisäteilylinjoiksi.

Kaivonkatsojat etsivät vesisuonisäteilyn perusteella sopivia kaivon paikkoja. Pelkkä vesisuoni­sätei­lyn voimakkuus ja säteilyjen risteyskohta ei riitä, vaan kaivonkatsojan on osattava myös määrittää poh­javesivirtauksen syvyys, virtauksen suunta, pohjavesialtaan koko kaivon kohdalla, kaivoon va­lu­van virtauksen suuruus eli kaivon mittaushetken aikainen veden maksimituotto. Lisäksi on myös pyrittävä arvioimaan kaivon tuotto pitkinä kuivuuskausina. Kaivonkatsonta vaatii siis runsaasti ko­ke­musta ja on taitolaji. Joskus havaitaan, että vesisuoni ei enää kulje kaivetun kaivon kohdalla ja kai­von tuotto on pienentynyt. Syynä saattaa olla, että veden virtaus on vuosien kuluessa etsinyt itselleen uuden maanalaisen reitin.

Vesisuonisäteilyn voimakkuudelle ei ole olemassa yleisesti hyväksyttyä voimakkuus- eikä haitalli­suus­asteikkoa.

Ihmiset ovat eri tavoin herkkiä vesisuonisäteilylle. Joihinkin ihmisiin tietyllä säteilyvoimakkuudella ei ole mitään vaikutusta ja toiset taas tuntevat olonsa samassa säteilykentässä varsin viheliäiseksi. Jos tietyn voimakkuuksinen vesisuonisäteily vaikuttaa toistuvasti ihmiseen, niin säteilyn haittavaikutuksista voidaan karkeasti soveltaen tehdä seuraava taulukko:

Säteilyn voimakkuus Vesisuonen aiheuttaman säteilyn vaikutukset ihmiseen
0 – 2 Yleensä ei haitallisia vaikutuksia
2 – 3 Erilaisia lievempiä oireita
3 – 5 Kroonisiksi muuttuvia sairauksia
5 – 7 Vakavia sairauksia, kuten syöpää ja sydäninfarkteja
7 – 10 Parantumattomia ja nopeasti eteneviä pahoja sairauksia

Taulukko 1. Vesisuonten voimakkuuden ja haitallisuuden suhde

Vesisuonet ovat oikeastaan suora johdannainen maasäteilylle. Maasätelyn noustessa n. 15 km kor­keuteen se siroaa ja leviää sivuilleen ja laskeutuu alas. Maahan saavuttuaan se kerääntyy staattista sähköä sisältäviin kohteisiin, kuten sähkölaitteiden ympärille ja vesisuonien päälle. Vesisuonet eli maan­alaiset purot ja lähteet muodostavat ympärilleen staattista sähköä ja mitä suuremmasta vesi­mää­rästä on kyse, sen suurempi varaus sen ympärille muodostuu. Vesisuonet ovat ihmisten tervey­den kannalta erittäin haitallisia ja pitkittyessään hengenvaarallisia. Kun suojaus eli bioenergiakenttä ja värähtely ovat alhaalla, alkavat ongelmat. Staattista sähköä ei muodostu muovi- tai metalliputkien ympärille vaan nimenomaan maakollakoidien kanssa, joten vesiputkista ei tarvitse tässä yhteydessä olla huolissaan.

Luonnossa monet eläimet ja kasvit hakeutuvat vesisuonten kohdalle, toisille eläin– ja kasvilajeille se aiheuttaa ongelmia aivan samoin kuin maasäteily. Kalastajien kannattaa ottaa vaari seuraavasta tiedosta. Kalat viihtyvät useimmiten vesisuonien päällä. Vesisuonia voi siis olla hyvinkin syvällä peruskalliossa ja järvien alapuolella.

Kaikissa tapaamisssani syöpä- tai kasvaintapauksissa on syynä olleet maasäteily tai vesisuonet tai joskus molemmat yhdessä. Siksi on äärimmäisen tärkeää oppia tunnistamaan esim. heilurilla ko. asiat ja tehdä jotain asialle.

Vesisuonet voivat hyvin lyhyessä ajassa aiheuttaa herkille ihmisille oireilua. Muistan hyvin, kun vuonna 2009 olin käymässä Meksikossa työmatkalla San Juan del Rio- nimisessä kaupungissa ja hotellini sijaitsi aivan joen varrella. Saavuin hotellille yömyöhään ja menin samantien nukkumaan. Ensimmäisen, todella huonosti nukutun yön jälkeen olin erittäin väsynyt ja minulla oli ongelmia vatsan kanssa, vaikka en ollut syönyt tai juonut vielä mitään paikallista. Olin jopa pessyt hampaani mukanani tuomallani pullovedellä.

Nopean diagnoosin jälkeen totesin, että sänkyni alla oli noin 30 cm välein hyvin voimakkaita vesisuonia, jotka suuntasivat kohti läheistä jokea. Muutamana päivänä jouduin nukkumaan hyvin tiukasti yhdessä nurkassa sänkyä, koska sänky oli kiinteästi paikallaan eikä liikuteltavissa. Muutamassa päivässä vatsan toiminta normalisoitui ja pystyin nauttimaan työmatkasta normaaliin tapaan.

Haluatko oppia tunnistamaan maasäteilyn ja vesisuonet esim. heilurin avulla? Opetamme näitä taitoja Parantajakoulu Evoluution peruskurssilla. Lisätietoja osoitteessa: www.parantajakoulu.com

 

ENERGIASTA

Parantamiseen ja energiahoitoihin kuuluu usein olennaisena osana energian tunnistaminen ja sen välittäminen. Seuraavassa ajattelin valottaa tavanomaisin, välillä teknisin termein, mistä on kyse puhuessamme bioenergiasta.

Me ihmiset olemme sähköisiä ja magneettisia ja tällä seikalla on tärkeämpi merkitys kuin saatamme aluksi ajatella. Joogit Intiassa kutsuvat sähkömagneettista kenttäämme nimellä prana, kiinalaiset akupunktion harjoittajat tuntevat sen nimellä chi ja nykypäivänä monet asiaan perehtyneet viittaavat tähän energiaan nimityksellä aura.

Kaikilla elävillä soluilla ympärillään energiakenttä, joka on tarkemmin sanottuna seisova aalto­kenttä. Lisäksi on havaittu, että solut vaihtavat keskenään informaatiota. Tämä seisova aaltokenttä on ns. yhdistetty aaltokenttä, johon kuuluu seisova ääniaalto ja seisova sähkömagneettinen aalto sähkö­magneettisen spektrin infrapunaisesta osasta (lämpö) eli aallot suuntautuvat kohtisuoraan toisiaan vastaan. Seisova aaltokenttä on melko vakaa ja sillä on tärkeitä ominaisuuksia. Yksi niistä on muo­dostaa suojaava voimakenttä ulkopuoliselta vahingollisilta säteilyltä.

Mitä suurempi on ko. kentän värähtely, sen paremmat edellytykset ko. henkilöllä, eläimellä tai kasvilla on on pysyä terveenä. Kaikella, jopa kivellä tai vedellä on oma värähtelynsä ja kaikilla esineillä, ruoka-aineilla, jopa ajatuksilla on omat ominaisvärähtelynsä. Värähtelyä voidaan nostaa, mutta valitettavasti useat nyky­aikaiset sähkölaitteet, kasvinsuojeluaineet, ympäristön myrkyt tai stressaava ympäristö ja huonot ihmissuhteet laskevat sitä.

ENERGIAKEHO JA KIRLIANKUVAUS

Kirlian-kuva saadaan aikaan asettamalla kuvattava kohde suoraan valoherkkää filmiä vasten. Näin saadussa korkeataajuusvalokuvassa esinettä ympäröi loistava energiakenttä. Taajuus on noin 75 000 – 3 000 000 värähdystä sekunnissa.

Ilmiö on saanut nimensä neuvostoliittolaisen insinöörin, Semjon Kirlianin ja hänen vaimonsa Walentina Kirlianin mukaan. Semjon Kirlian esitteli vuonna 1939 menetelmän, jolla elävästä kehosta purkautuva sähkövaraus saatiin valokuvattua. Sama menetelmä oli keksitty jo 1800-luvun lopussa nimellä Bouvier-ilmiö, mutta vasta Kirlianin myötä tekniikka tuli tunnetuksi ympäri maailmaa.

Semjon Kirlian oli itseoppinut sähköasentaja ja osa-aikakeksijä. Työskennellessään kotipaikkansa sairaalassa huoltomiehenä ja sähköteknikkona hän rakensi kojeen, jolla saattoi ottaa valokuvia mistä tahansa suurijaksoisessa sähkökentässä olevista esineistä. Hän alkoi kokeilla kojetta yhdessä vaimonsa kanssa.

Kirlianin ensimmäinen kuvauskohde oli hänen oma kätensä. Käden kuvassa näkyi sormenpäistä säteilevää salaperäistä valoa. Pian Kirlian huomasi, että tuoretta puun lehteä ympäröi kirkas kenttä, jonka pinnalla kimalteli lukemattomia valopisteitä. Muutaman päivän kuluttua samaa lehteä kuvattaessa sen kenttä eli aura näytti himmeämmältä ja suurin osa valopisteistä oli kadonnut. Elottoman esineen, kuten vaikkapa kolikon, aura oli heikko ja valopisteet puuttuivat kokonaan.

Kirlian-kuva kädestä

Ihmiskädessä näkyi Kirlian-kuvissa valoilmiöitä, jotka olivat kirkkaita ja teräviä ihmisen ollessa hyvässä kunnossa, mutta hajanaisia tai epäselviä, silloin kun käden omistaja oli sairas tai huolis­saan. Eräs Kirlianin seuraaja teki kokeen, jossa osa kasvin lehden kärki repäistiin pois. Lehti näkyi kuvissa muuten samanlaisena kuin alkuperäisessäkin kuvassa, mutta pois revitty osa näkyi himmeämpänä, ikään kuin ”aavelehdenkärkenä”. Aavekuva-efekti on sykkivä, ei pysyvä tai aina näkyvissä.

Kuva lehdestä ennen ja jälkeen palan repäisyä

Lisäksi tutkimuksissa tehtiin seuraava havainto tutkittaessa kahta samanlaista puunlehteä, joissa toisessa tiedettiin olevan kasvitauti. Käsin tunnustelemalla tai silmävaraisesti lehdissä ei näkynyt eroavaisuuksia, mutta tutkittaessa Kirlian-kuvia voitiin toisessa lehdessä havaita himmeitä ja pieniä geometrisia kuvioita hajallaan lehden pintaa. Näin kasvin sairaus voitiin diagnosoida etukäteen. Myös elimelliset tilat, kuten tautiprosessit, myrkytykset ja psyykkiset tilat vaikuttavat Kirlian­kuvioon. Sen avulla Venäläiset ovat tutkineet vesistöt saastumista ja milloin se alkaa myrkyttää kaloja. Lisäksi menetelmä on havaittu käyttökelpoiseksi tutkittaessa hedelmien ja vihannesten erilaisia säilöntämenetelmiä.

Kun tutkitaan asiakkaan terveydentilaa, etsitään nimenomaan niitä kohtia kehossa ja sen elimissä, joissa energian, nesteen tai sähköimpulssin kulku on jollain tavoin epänormaali, estynyt tai hidastunut. Käsin ko. kohta voi tuntua kylmältä tai kuumalta tai pistelevältä. Joskus voi jopa omassa kehossa tunnistaa oireilua tietyissä kohtaa, mikäli on herkkä aistimaan energioita. Energian tunnistamista pitää harjoitella ja tässäkin päteen sama vanha viisaus kuin monessa muussakin asiassa eli harjoitus tekee mestarin.

Kirlian-kuvien avulla on voitu havainnollistaa eräänlainen energiansiirto parantajan ja potilaan välillä. Niiden avulla on pystytty vahvistamaan myös kehon nadien ja meridiaanien olemassaolo, joiden kautta mm. akupunktion vaikutukset voidaan selittää.

 

HAPPO-EMÄSTASAPAINO

Nesteen vetykonsentraation negatiivinen logaritmi tunnetaan paremmin pH:na. Happo-emästasapainoa mitataan pH-asteikolla, joka vaihtelee tavanomaisesti välillä 0-14. Jos arvo on alle 7, niin neste on hapanta ja jos arvo on yli 7, niin se on emäksistä. Lääketieteessä seurataan tarkasti potilaiden veren pH-arvoa, joka ei saa heittää kovin paljon ihannearvostaan (7,365). Jo parin desimaalin muutos ph-tasapainossa aiheuttaa vakavia ongelmia solujen aineenvaihduntaan.

Länsimainen ruokavaliomme ja kiireinen elämäntyylimme ovat saaneet aikaiseksi sen, että elimistömme happamoituu. Happamoituminen aiheuttaa liikalihavuutta, väsymystä, iho-ongelmia, ruuansulatusongelmia, epäselvää ajattelua, masennusta, kolotuksia ja kipuja sekä nopeutunutta ikääntymistä. Pidän elimistön liiallista happamoitumista liikalihavuuden, reuman ja useimpien muiden sairauksien syynä.

Sairaudet eivät tule meidän ulkopuoleltamme, vaan elimistöm­me alkaa happamoituneena tuottaa itse bakteereja, hiivoja, homeita ja sieniä. Elimistömme maatuu elävältä. Sairauksia syntyy elimistömme happamoitumisen seurauksena niihin elimistömme osiin, joissa on perimämme geneettiset heikkoudet. Ylihappamoitumisen seuraukset johtavat kroonisiin bakteeri-, hiiva- ja homeongelmiin ja lopulta solujen ja kudosten pahanlaatuiseen tilaan. Syöpä on siis varsin yksinkertainen veren ja kudosten ylihappamuustila, joka johtaa hapettoman ympäristön sairauksiin.

Elimistömme yrittää pitää veren ideaaliarvon rajojen sisäpuolella ottamalla luistamme emäksisöiviä mineraaleja esim. kalkkia. Luukadon syy on elimistön happamoituminen, jota aiheuttavat mm. mai­to­taloustuotteet. Niitä on meille markkinoitu hyvinä kalkin lähteinä. Tosiasiassa maitotalous­tuot­tei­den käyttö näyttää kiihdyttävän luukatoa, jota esiintyy erityisesti maitotaloustuotteita käyttävissä maissa.

Elimistö ottaa emäksisöiviä aineita myös lihaksista. Elimistö laimentaa happoja hamstraamalla vettä, jolla se laimentaa happoista elimistöä. Kehossa ilmenee tämän seurauksena turvotusta. Rasvan avulla elimistö siirtää happoja pois tärkeistä elimistä ja rasvoihin sidotut hapot varastoidaan rasvakerrokseksi eri puolille elimistöä.

Maksa on elimistömme tärkein rasvanpolttaja ja happamuus vaikuttaa myös sen toimintaan kuten kaikkien solujen toimintaan, koska toimiakseen oikein entsyymit tarvitsevat tietyn lämpötilan ja happamuuden. Entsyymit ovat katalyyttejä, joiden tehtävänä on nopeuttaa reaktioita solutasolla. Maksan toimintaa ohjaavat hermot kulkevat viidennen rintanikaman kautta (D5).

Vaikka elimistö olisi muuten happamoitumassa, eivät vatsahapot ehkä olekaan riittävän voimakkaat. Vatsahappojen on oltava kunnossa, koska muuten ruoka ei sula, vaan se jää jopa päiväkausiksi käymään ja kaasuuntumaan paksusuoleen aiheuttaen mm. ummetusta. Heikot vatsahapot saavat lisäksi aikaan ongelmia ruokatorven ja pohjukkaissuolen toimintaan ja aiheuttavat närästystä. B-ryhmän vitamiinit eivät imeydy suoliston kautta elleivät vatsahapot ole kunnossa. B-ryhmän vitamiinit ovat ertyisen tärkeitä hermoston toiminnan kannalta. Vatsan toimintaa ohjataan kuudennen rintanikaman kautta (D6). Vatsahappoja voidaan vahvistaa juomalla aamulla tyhjään vatsaan 2-3 dl huoneenlämpöistä vettä, jossa on 2-3 rkl omenaviinietikkaa.

Lisämunuaisten sydänosan toiminta vaikuttaa mm. adrenaliinin erittymiseen ja sen myötä stressistä aiheutuvien ongelmien muodostumiseen. Lisämunuaisen kuorikerroksen toiminta taas ohjaa elimistön oman kortisonin erittymiseen ja sen myötä tulehdusten paranemiseen. Hermotus kulkee yhdeksännen rintanikaman kautta (D9).

Kehon happamoituminen

Happamoitumista aiheuttavat ruokavaliomme sisältämät ruoka-aineet kuten liha, maitotaloustuotteet, kananmunat, viljatuotteet, korkean sokeripitoisuuden hedelmät, hiilihappoa sisältävät kivennäisvedet ja virvoitusjuomat, tuoremehut ja muut mehut, kahvi, tee (musta ja vihreä), sokeri ja keinotekoiset makeutusaineet, alkoholi sekä puhdistettu suola. Lisäksi mitä enemmän syömäämme ruokaa on käsitelty ja muokattu, sitä enemmän se näyttää happamoivan kehoamme. Myös käyttämämme vesi (sekä vesijohtovesi, että lähdevesi) on yleensä hapanta.

Elimistöä happamoittavat myös ympäristön saasteet, tupakointi, lääkkeet, stressi, viha, pelko ja muut negatiiviset tunteet. Lisäksi kova fyysinen harjoittelu elimistön äärirajoilla tuottaa elimistöön happamuutta (maitohappoa).

Vesisuonet ja maasäteily aiheuttavat niille altistuneille soluille ,elimille ja lihaksille hidastuvaa aineenvaihduntaa, mikä lisää kehon happamuutta. Ne saavat erityisesti yhdessä aikaan vakavia kroonisia tulehduksia, kasvaimia tai jopa syöpää. Herkät ihmiset osaavat tunnistaa nämä paikat ja välttää niissä oleskelua. Erityisesti vuoteenpaikka tai työpiste kannattaa valita aina tarkkaan.

Emäksisöivä ruokavalio

Alkalisoivia eli emäksisöiviä ruoka-aineita ovat monet kasvikset, juurekset (ei peruna), avokado, kookospähkinä, sitruuna, lime, greippi, idut, tattari, hirssi, osa siemenistä ja pähkinöistä ja osa kylmäpuristetuista öljyistä. Emäksisöivän ruokavalion perustana ovat lehtivihreää sisältävät kasvit, hyvät kylmäpuristetut öljyt, hyvä suola (esim. ruususuola tai kristallisuola) ja emäksinen vesi (vettä voidaan emäksisöidä kotona siihen kehitetyillä suodatinlaitteilla).

Happamoitunut keho voidaan saattaa ihanteelliseen tilaan valitsemalla ruokavalioon pääasiassa emäksisöiviä ruokia, joita syödään mahdollisemman paljon raakana tai soseutettuna. Happoa tuottavia ruokia tulisi ruokavaliossa olla 30 % ja emäksisöiviä 70 %. Kehon puhdistusvaiheessa pääpaino on emäksisöivissä ruuissa ja vedessä.

Vielä muutama vuosikymmen sitten suomalaisilla urheilulääkäreillä oli tiedossa yksinkertainen keino auttaa raskasta kestävyysharjoittelua tehnyttä urheilijaa, kuten hiihtäjää, joka oli joutunut ylikuntoon. Ylikunnolla tarkoitetaan tilaa, jossa raskaan harjoittelun myötä kehoon, erityisesti lihaksistoon on kertynyt runsaasti maitohappoja, jotka olivat sitten romahduttaneet koko urheilijan kunnon. Urheilija joutui kurkkukuurille eli syömään 1-2 kurkkua päivässä. Tämä auttoi laimentamaan happamuuden pois kehosta ja palauttamaan kunto kohdilleen. Normaali kasvihuonekurkku kuorittuna soveltuu tähän tarkoitukseen. Joillekin kurkun kuori saattaa aiheuttaa närästystä eli se kannattaa kuoria pois.

Toinen kotikonsti tasapainottaa pH:ta

Valmistusaineet:

2/3 tl ruokasoodaa (natriumkarbonaattia)
2-3 rkl tuoretta sitruunamehua tai omenaviinietikkaa
2,5 dl vettä

Valmistus:

Kaada ruokasoodaa sitruunamehuun. Happopohjainen yhdistelmä alkaa poreilla välittömästi. Lisää ruokasoodaa kunnes poreilu lakkaa ja lisää vesi. Juo juoma tyhjään vatsaan.

RUOKA-AINEIDEN HAPPO- JA EMÄSARVOJA

Viljavalmisteet
maissi ja maissijauho – 6
vehnä ja tärkkelys – 6
vehnäjauho – 8
riisi, kiillottettu – 11
maissi, kuorittu – 14
ruis, jauhettu – 16
ruis, jyvä – 17
ohra, ryyni – 20
kaura, hiutaleet – 22
kaura, jauho – 33
vehnä, jauhettu – 38
vehnänlese – 39
riisi, kuorimaton – 51

Leivät
ruisleipä – 6
ruisnäkkileipä – 9
hiivaleipä – 11
ruisleipä, täysjyvä – 22

Vihannekset ja juurekset
kurkku, siemenetön + 31
keräsalaatti + 14
tomaatti, siemenetön + 14
selleri, vaalea varsi + 11
porkkana + 10
endiivisalaatti + 9
pinaatti + 9
purjo + 9
ruohosipuli + 9
kaalit + 5
peruna, kuorittu + 5
sipuli, keltainen + 3
melooni, siemenetön + 2
parsa + 1
sokeriherneet 0
kruunuartisokka – 4
pavut, vihreät palolliset – 4
herneet, kypsät keltaiset – 4
pavut, ruskeat – 8
ruusukaali – 9
papu (bond) – 10
soijapapu, keltainen – 10
parsannuput – 14

Marjat ja hedelmät
viikuna, kuivattu + 26
rusinat + 16
ruusunmarja, kuivattu + 15
mandariini + 12
appelsiini + 10
sitruuna + 10
karviainen + 9
viinirypäleet + 7
taateli, kuivattu + 7
banaani + 7
karhunvatukka + 7
luumu + 6
persikka + 5
aprikoosi + 5
vadelma + 5
mustikka + 4
ananas + 4
viinimarjat + 4
päärynä + 3
omena + 3
kirsikka + 3
mansikka + 2
karpalo + 2
juolukka + 2
puolukka – 6

Pähkinät
manteli, makea – 1
hasselpähkinä – 1
kookospähkinä keitetty – 4
saksanpähkinä – 8
maapähkinä – 15

Maitotaloustuotteet
maito + 4
hera + 4
voi, suolattu – 6
juusto, vähärasvainen – 14
tahkojuusto – 17

Liha, kala, muna
muna, keitetty – 23
liha, kaikki – 10 – – 24
kala, kaikki – 10 – – 19

Muut
sienet, lakit + 3
margariini, suolattu – 1
oliiviöljy – 6

– = palamistuotteenaan HAPPOA tuottavia
+ = palamistuotteenaan EMÄSTÄ tuottavia
0 = palamistuote ei lisää eikä vähennä happamuutta

100 g mainittua ruoka-ainetta tuottaa kehossa palaessaan taulukossa mainitun yksikkömäärän emästä/happoa verrattuna neutraaliin.

MIELENTILA

Olipa kerran kolme jättiläistä, jotka varastivat ihmisen onnellisuuden. He miettivät miten kätkeä se, etteivät ihmiset sitä löytäisi. Yksi aikoi kätkeä sen meren alle, mutta muista se oli huono piilo. Toinen halusi kätkeä korkealla, mutta kahden muun mielestä sekin oli huono paikka. Mutta sitten he löysivät todella varman piilon, josta he olivat yhtä mieltä. Kätketään onnellisuus ihmisen mieleen, sieltä hän ei sitä helposti löydä.

Viimeisen parin vuoden aikana on seurannut huolestuneena suomalaisten ja erityisesti Suomen median kylvämää ilmapiiriä, joka vaikuttaa apaattiselta ja lohduttomalta. Lähes kaikki ulostuleva lähettää pelkkiä huonoja signaaleja, pelkoa, varautuneisuutta ja epäkohtia antamatta kuitenkaan toivoa paremmasta. Kaikki tämä väistämättä vaikuttaa ihmisiin ja saa heidät pelkäämään perustoimeentulonsa, työpaikkansa ja turvallisuutensa puolesta.

Energian mielentila on onnellisuus ja kiitollisuus ja niiden avulla saa liikkeelle suuria voimia. Kun nämä tuntemukset yhdistetään esim. siihen tunteeseen, kun pitelet sylissäsi omaa lastasi tai lapsenlastasi ja katsot nauraviin silmiin, olet hyvin lähellä sitä mielentilaa, jonka avulla parantavat energiat moninker­tais­tuvat. Voit valita ajatuksiisi kenet tahansa sinulle rakkaan henkilön, jolle haluat pelkkää hyvää. Pyri saamaan tämä tuntemus aikaiseksi mahdollisimman usein.

Aina tämä ei onnistu ja siihen voivat vaikuttaa monet asiat kuten stressi, pelkotilat, yleinen negatiivisuus omassa mielentilassa tai ympä­ristössä. Pyri aina selvittämään syy, miksi miksi et tunne oloasi hyväksi. Pyri tällöin välttämään puhumista ja koeta luoda mahdollisimman rentoutunut ilmapiiri.

Kiitollisuushyrrä -mielikuvaharjoitus

Istu selkä suorana ja kuvittele istuvasi suuren hyrrän tai LP-levysoittimen levylautasen päällä, ihan keskellä sitä. Hengitä muutaman kerran syvään niin, että vedät ilmaa nenän kautta keuhkoihisi niin täyteen, että vatsasi pullistuu. Pidätä hengitystä muutama sekunti ja puhalla kaikki ilma suun kautta pois täydellisesti, vatsa painuu sisään. Odota taas muutama sekunti ja vedä ilmaa sisään. Sulje silmäsi ja rentoudu. Toista hengitys 4-5 kertaa.

Kuvittele, että levylautanen alkaa pyöriä hiljakseen ja sinä siinä mukana. Ajattele kaikkia niitä hyviä asioita, joita sinulla on elämässäsi. Niitä voi olla terveys, ystävät, harrastukset, lapset, lapsenlapset ja tunne syvää kiitollisuutta näistä asioista. Tunnet kevyen pyörteen aluksi ala­vat­sassasi, sitten rinnassasi, myöhemmin kurkussasi ja lopuksi otsassasi. Tunnet kuinka levylautanen alkaa pyöriä nopeammin ja nopeammin, mutta siitä huolimatta voit mainiosti. Tunnet kuinka pyörre nousee ylemmäs ja ylemmäs ja pyörimisen vauhti kiihtyy entisestään. Jatka harjoitusta muutama minuutti.

Toista ko. harjoitusta myös kotonasi silloin tällöin. Saatat huomata positiivisia muutoksia olossasi, suh­tautumisessa moniin asioihin ja muihin ihmisiin.

Tämän harjoituksen avulla alat tunnistamaan eri tuntemuksia kehossasi ja ajan saatossa alat tietoisesti tunnistamaan kehollasi niitä ympäristössä.

IMUSOLUT JA EMPATIA

Imusolut ovat elimistön terveyspoliiseja ja niitä on kahdenlaisia. Imusolut tyyppiä B huolehtivat vasta-aineiden tuottamisesta ja niitä tarvitaan mm. silloin, kun kehossa on viruksia tai bakteereja. T-tyypin imusolut huolehtivat pääosin kudosten immuniteetista ja erityisesti ne estävät syöpäsolujen syntymisen ja leviämisen.

Amerikkalainen S.J. Schleifer huomasi tutkimuksissaan, että em. solujen määrä ei muuttunut, vaik­ka potilas tunsi itsensä rakastetuksi tai ei, mutta imusolut käyttäytyivät tuolloin eri tavoin. Ei-ra­kas­tetuksi itsensä tuntevien potilaiden imusolut kieltäytyivät reagoimasta tiettyihin kemiallisiin yhdis­teisiin, jotka aiheuttavat immuniteettiongelmia. Aivan kuin itse imusolut olisivat sairastuneet.

Kaikki tulokset viittaavat siihen, että potilaan yksinäisyys tai paremminkin itsensä yksinäiseksi tunteminen ja ympäristön empatian puute lisää sairastumisriskiä ja lyhentää keskimääräistä elinikää.

Yhdeksi nyky sairaanhoidon, sairaalan henkilökunnan ja lääkäreiden ongelmaksi potilaat kokevat kiireen ja empatian puutteen. Perinteinen lääketiede keskittyy lähes pelkästään molekyylitasolla havaittaviin ongelmiin, mutta tunnetasolla potilas jää usein kylmäksi ja tuntee itsensä pelkäksi numeroksi. Emme ole pelkästään pala lihaa, jolla on silmät, vaan paljon enemmän.

Sami Rasila

STRESSI

Stressiin on lääketieteen piirissä perinteisesti suhtauduttu penseästi. Stressi kun ei vaikuta kaikkiin samalla tavalla. Toinen on toista herkempi ja joku voi läpikäydä äärimmäisen stressaavia elämäntilanteita sairastumatta. On kuitenkin ihmisiä, joita kova stressi lamaannuttaa.

Stressi voi olla lyhytaikaista tai pitkäaineista. Lyhytaikainen stressi on elimistön normaali reaktio, joka mahdollistaa nopeamman reaktiokyvyn ja suorituskyvyn: joko taistella tai juosta karkuun. Niitä tarvittiin ennen vanhaan kun jouduimme pakenemaan petoeläintä tai metsästämään riistaa. Stressitekijää seurasi fyysinen suoritus, joka sai stressaavan tilanteen laukeamaan.

Mikäli stressistä muodostuu pitempiaikainen, krooninen tila, sillä on jo monia vakavia vaikutuksia terveyteen. Nykyisin stressitekijä ei välttämättä poistu: on tiukkoja työaikatauluja, maksamattomia laskuja, lastenhoitoa, puolison kanssa riitaa, työpaikkakiusaamista, köysi kiristyy ennenkuin se napsahtaa poikki.

Pitkään jatkuessaan stressi saa usein aikaan niskalihasten kiristymisen, yleisen jännittyneisyyden, päänsärkyä sekä erilaisia sydänperäisiä oireita tai hengenahdistuksen tunnetta. Myös vatsa- ja suolistovaivat ovat yleisiä, vastustuskykykin heikkenee. Myös lyhytkestoisella stressillä voi olla vaikutuksia elimistöön. Verrattain lyhyet stressiajanjaksot heikentävät samalla tavalla vastustuskykyä, jolloin elimistö on alttiimpi tartunnoille ja sairauksille.

Pitkään jatkuneena stressi vanhentaa kehoa ja mieltä. Tutkimusten mukaan stressi voi aiheuttaa kognitiivista heikentymistä (voi viitata alkavaan Alzheimerin tautiin) ja sen lisäksi se vielä hidastaa solujen jakaantumista elimistössä.

Mitä elimistössä tapahtuu stressin aikana?

1. Verenkiertoon erittyy hormoneja ja biologisesti aktiivisia aineita, kuten esimerkiksi, stressihormonia eli kortisolia.
2. Ääreisverenkierron verisuonten läpimitta pienenee sympaattisen hermoston aktivoitua, syntyy hiussuonitukoksia adrenaliinin vaikutuksesta.
3. Verenpaine nousee (jopa 150 %)
4. Verensokeri nousee, maksa luovuttaa glykolia (2-3 -kertaisesti)
5. Sydämen lyöntitiheys kasvaa.
6. Hengitys tihentyy, veren CO2-taso laskee.
7. Entsyymien aktiivisuus lisääntyy veressä ylimääräisten hormonien hävittämiseksi.

Hermoston vaikutus stressireaktioon

Keskushermosto säätelee kehon jokaista, pienistäkin toimintoa, solua, solukudosta, lihassäiettä, suonen osaa tai suolen kohtaa. Hermojärjestelmä ohjaa ja kontrolloi kaikkia kehon elimiä. Kun selkärangassa syntyy lukkotilanne, hermotus ei pysty toimittamaan ohjauskäskyjä aivoista kehon muihin osiin.

Aivojen aivolisäke aktivoi ja säätelee mm. lisämunuaisen toimintaa. Lisämunuaisessa, joka painaa noin 4-5 grammaa, on kaksi osaa erillista osaa, joista kuorikerros tuotaa mm. kortisonia ja lisämunuaisen sydänosa mm. adrenaliinia. Kortisonia tarvitsemme mm. erilaisten tulehdusten ja kipujen parantamiseen.

Suosittelemassani käsittelyssä lähdetään etsimään tukirakenteiden, nivelten ja pehmytkudosten sekä niihin liittyvän verenkierron, imusuoniston ja hermoston häiriintynyttä tai muuttunutta toimintaa autonomisen hermoston alueelta. Sen diagnostiset kriteerit ovat: epäsymmetria, kudosmuutokset, nivelen liikelaajuuden väheneminen ja arkuus.

Sympaattinen eli aktivoiva hermotus kulkee rangan alueilla D1-L2.  Varsinkin pään, keuhkojen ja sydämen hermotusalueet D1-D5 ovat tärkeitä . Kaularangan alueella sijaitsee osa sympaattista hermostoa, joiden kautta ko. hermotus kulkee päähän. Ne ovat kohdilla C2-C3, C5-C6 ja C7-D1. Sympaattinen hermosto saa aikaan mm. jännityksiä, sydämen sykkeen kohoamista ja verenpaineen nousua.

Parasympaattinen hermosto on elimistöä rauhoittava autonominen järjestelmä. Parasympaattinen hermotus tulee muutamien aivohermojen kautta. Kolmas aivohermo n. oculomotorius, seitsemäs aivohermo n. facialis, yhdeksäs aivohermo n. glossopharyngeus ja tärkein eli kymmenes aivohermo n. vagus. Suurin osa parasympaattisesta hermotuksesta tulee n. vaguksen alueelta. Parasympaattista hermotusta tulee myös ristiluun S2-S4 nikamien alueelta. Parasympaattisella hermostolla on myös parasympaattinen hermosolmu C1-nikaman poikkihaarakkeen kohdalla. Siksi suosittelisin tarkastamaan myös kallon ja ensimmäisen kaulanikaman välisen liikkeen toimivuuden. Kallon alueelle voidaan tehdä hienovaraisia kalvotekniikoita mm. aivohermojen ulostuloaukkojen kohdalle.

Pitkä ja rauhallinen kosketus myös rentouttaa. Kosketus itsessään lisää rauhoittavan oksitosiini-hormonin tuotantoa. Nämä tekijät voivat helpottaa esimerkiksi potilaan unensaantia ja suhtaumista ulkoisiin stressitekijöihin. Kun rakenteet vapautuvat, on helpompaa istua hyvässä ryhdissä, jolloin selän rakenteet eivät joudu yhtä kovalle kuormitukselle. Hyvä ja avoin ryhti itsessään vähentää myös stressihormonin eritystä, kun taas lyhistynyt ja sisäänpäin kääntynyt, sulkeutunut ryhti lisää sitä.

Stressin aiheuttajaa ei välttämättä saada käsittelyn avulla poistettua, mutta nikamien käsittelyn ja hermoston pinnetilojen poistamisen jälkeen elimistön stressinkestokyky kasvaa ja luo paremmat mahdollisuudet elimistön palautumiselle kuntoon.

Mielipiteeni ADHD:n syistä

Aikuisen ja lapsen kilpirauhasen vajaatoiminta näyttää vaikuttavan eri tavoin. Aikuisilla kilpirauhasen vajaatoiminta lisää masentuneisuutta ja voimattomuudentunnetta. Lapsella taas vajaatoiminta aiheuttaa ylivilkkautta ja yhdistettynä muutamiin muihin aivotoiminnan oireisiin, lopputuloksena näyttää olevan ADHD.

ADHD voi ilmetä mm. seuravaanlaisina ongelmina:
keskittymisvaikeudet, ajatusten harhailu, huolimattomuusvirheiden runsas esiintyminen, uusien tehtävien aloittamisen vaikeus (stressi)
toistuva stimulaation etsiminen, taipumus pitkästyä, kärsimättömyys (kilpirauhasen vajaatoiminta)
luovuus ja intuitiivisuus (itsessään positiivinen asia ☺)
työmuistin häiriöt ja unohtelu (stressi)
harkitsemattomuus eli impulsiivisuus, mielialojen ailahtelu, luovuus ja intuitiivisuus, vaikeus toimia yleisesti odotettujen mallien mukaan (persoonallisuuden häiriöitä)
alisuoriutumisen tunne ja tunne siitä, että asiat eivät ole hallinnassa, vaikeus toimia järjestelmällisesti ja pitkäjännitteisesti (asioiden hahmotusongelma)

Kokemusteni mukaan seuraavat häiriöt aivojen toiminnoissa näyttävät yhdessä yhdessä aiheuttavan ADHD:n:

1) Kilpirauhasen vajaatoiminta (aineenvaihdunta)
2) Lisämunuaisen sydänosan hidastunut toiminta, joka liittyy erityisesti stressiin sekä sympaattisen hermoston vajaatoimintaan (mahd. myös B-ryhmän vitamiinin vajausta tai sen imeytymisongelmia)
3) Aivojen otsalohkot säätelevät arvostelukykyä ja persoonallisuutta (persoonallisuuden häiriöitä)
4) Hahmottaminen, joka tapahtuu aivojen päälaenlohkossa

 

KURSSEJA? KENELLE?

Teetkö työtä ihmisten parissa esim. terapeuttina, kosmetologina, kampaajana, hierojana, baarimikkona, kaupan kassana tai reklamaatioiden vastaanottajana? Vai oletko se vahvaharteinen tyyppi, jolle kaikki kertovat murheensa saaden näin paremman mielen? Tunnetko itsesi päivä päivältä väsyneemmäksi, nukut levottomasti ja huomaat vastustuskykysi pudonneen? Huomaatko olevasi sairaana, kuumeisena tai flunssaisena vähän väliä?

Oletko huomannut, että tiettyjen ihmisten seura vie voimiasi ja saatat miettiä syitä siihen.
Tosielämän vampyyrit eivät ime vertasi vaan energiaasi. Energiaviikon kurssilla kerromme, miten suojautua ja tunnistaa energiavampyyrit sekä mitkä syyt saavat ihmiset anastamaan toistensa energian ja mitkä syyt aiheuttavat liki kroonisen energiapuutteen, vaikka sitä olisi yllinkyllin tarjolla.

Tunnetko olosi usein negatiiviseksi, surulliseksi tai levottomaksi? Ovatko ihmissuhteesi alkaneet huonontua ja yhteiselämä vaikeutuu päivä päivältä? Haluatko oppia mittaamaan oman värähtelytasosi ja löytämään rasitteet aurakentästäsi eli bioenergiakentästäsi. Ne pudottavat värähtelyäsi ja mielialaasi ja saavat aikaan tukoksia chakroissasi eli energiakeskuksissasi, aiheuttaen monenlaisia vaivoja ja sairauksia. Jatkokursseilla kerromme seitsemän peruschakran lisäksi kehon ulkopuolisista ylä- ja alapuolella sijaitsevista energiakeskuksista, niiden merkityksestä, puhdistamisesta ja aktivoinnista. Lisäksi opetamme mm. pahojen silmien ja kirousten tunnistamista ja niiden poistamisen.

Tutkimusten mukaan suurin osa vaivoistamme ovat stressiperäisiä. Stressin aikana elimistö on juokse tai taistele-moodissa ja silloin se pudottaa joitakin vähemmän merkityksellisiä toimintoja pois käytöstä kuin suoran henkiinjäämiseen liittyvät. Monet lapsuuden sinänsä harmittomatkin tilanteet ja tapahtumat voivat laukaista kehon stressitilanteet ja saada aikaan hankalia tilanteita, kun emme ymmärrä miksi jokin tietty tilanne saa meidät reagoimaan, jännittymään jopa pelkäämään sinänsä harmittomissakin tilanteissa. Stressiviikon aikana opetamme tunnistamaan nämä tilanteet, hallitsemaan stressiä ja poistamaan nämä stressitilanteen laukaisivat muistot.

Opetamme erittäin tehokkaita bioenergian ja värähtelyn lisäysmenetelmiä Parantajakoulu Evoluution kursseilla. Niiden avulla nostat itsesi ja ympäristösi energiat, poistat pelot ja jännitteet sekä opit parantamaan ja ylläpitämään omaa ja muiden fyysistä ja henkistä terveyttä.

Lisätietoja : www.parantajakoulu.com

HEILURI

Erilaisia heilureita on käytetty ns. henkimaailman asioiden mittaamiseen jo tuhansien vuosien ajan. Yksinkertaisimmillaan heiluri on tehty pätkästä lankaa, jonka toiseen päähän on solmittu painoksi esim. mutteri tai sormus. Arvokkaammissa heilureissa on langan sijasta käytetty kultaista ketjua. Heilureissa on käytössä monenlaisia painomuunnelmia, ongenpainosta jalokiviin. Yleisimmin painona käytetään pronssista tai messingistä sorvattuja erimuotoisia painoja tai vuorikiteestä tai kristallilasista hiottuja, monitahkoisia, soikeita tai pallomaisia kappaleita. Joidenkin heilureiden painona on pieni kannellinen kuppi, johon voidaan laittaa pieni määrä tutkittavaa ainetta.

Maasäteilymittauksissa kuljetaan heiluri kädessä tutkittavassa paikassa. Kun saavutaan maasäteilylinjan kohdalle, alkaa heiluri pyöriä. Keskellä mitattavaa linjaa heiluri kääntää pyörimissuuntaansa ja lakkaa vähitellen pyörimästä, kun on siirrytty pois maasäteilykentästä. Yleensä heiluri heiluu keskellä mitattavaa linjaa linjan suuntaisesti. Heilurin pyörimisliikkeen voimakkuudesta voidaan päätellä säteilykentän voimakkuutta. Heilurin liikkeen perusteella voidaan määrittää myös suuntia.

Heilurin painon aiheuttaman hitausmomentin vuoksi heilurin pyörimisliikkeen muutokset eivät tapahdu kovin nopeasti. Siksi heilurin käyttö esim. maasäteilyn mittaamisessa on varsin hidasta. Heilurin käytön etuna on se, että erilaisia heilureita on aina helposti saatavissa tai niitä voidaan tehdä.

Alkuvaiheissa heiluriharjoituksissani jouduin keskittymään tarkasti ja pitämään huolta siitä, että selkäni olisi erityisen suorassa ja ryhdikkäänä, jotta langan päässä oleva sormus liikkuisi edes hieman. Tarvitaan jopa hieman mielikuvitusta, jotta aluksi herkistä ja hennoista energioista saa tuntemuksen.

Säännöllisten harjoitusten myötä heilurin liikerata alkoi hiljalleen kasvaa ja sormus alkoi liikkua ja pyöriä aina vaan suuremmassa kaaressa. Jossain vaiheessa kaarteet ja liike alkoivat käydä niin rajuiksi, ettei vastausten tulkitseminen ollut enää mielekästä. Keskustelin ongelmasta oppi-isäni kanssa ja tämä totesi, että oli aika ottaa käyttöön järeämmät välineet eli oikea, massaltaan sopiva heiluri.

Luonnossa liikkuessa, kannattaa valita erityisen runsanmassainen heiluri, jotta tuulen vaikutus jäisi pieneksi ja puhtaassa luonnossa olevat voimakkaat energiat tuntuvat kunnolla.

Espanjan Orihuolassa pidettiin jokavuotiset keskiajan markkinat, joissa huomasin erään mielenkiintoisen myyntikojun. Kojun rouva myi erilaisia koruja, riipuksia ja heilureita. Useimmat heilureista oli tehty erilaisista kivistä, mutta muutamia sorvattuja metallisiakin oli tarjolla. Kyselin mikä hänen mielestään olisi minulle sopivin. Hetken kuluttua hän sulki silmänsä, keskittyi ja sanoi, että energiani oli voimakas ja että se tulee 3. silmästä. Energiani on sekä parantavaa, mutta voi olla myös itselle vahingollinen, mikäli ko. chakra pyörii väärän suuntaan. Hänen mukaansa minun kannattaa kiinnittää asiaan suurta huomiota. Ostin naisen suosituksesta mahdollisimman painavan messinkisen heilurin, jonka mukana tuli kätevä bambusta tehty kuljetuskotelo. Aluksi messinkipaino tuntui epäkäytännölliseltä, tuskallisen painavalta ja sen liikkeet kovin pieniltä. Pikkuhiljaa aloin tottua painoon ja tulokset rohkaisivat käyttämään heilua. Ajan myötä ko. heilurikin jäi sitten “pieneksi”, mutta kannan sitä edelleen varalta mukanani, mikäli sattuisin hukkaamaan nykyisen virkatyökaluni.

Kuva 1. Heiluri ja sopiva ote langasta.

Kohtasin jonkinaikaa sitten kuntosalilla espanjalaisen parantajan ja hierojan, jonka kanssa meillä oli mielenkiintoisia keskusteluja. Yksi keskustelujen teemoista oli heiluri ja sen käyttö. Espanjalaisen ystäväni mielipide oli vankkumaton. Hänen mielestään heilurin käyttöön liittyi monia rajoittavia asioita. Tutkimuspaikan sijainnilla, orientaatiolla ja omalla mielentilalla on hänen mukaansa suuri vaikutus tulosten oikeellisuuteen. Hänen mukaansa heilurin vastausten oikeusprosentti on selvitettävä aluksi ja varmistettava, että se on jossain 90-100% välillä, jotta tulosten oikeellisuuteen voi uskoa. Olen itsekin samaa mieltä siitä, että oikeiden vastausten saaminen vaatii puolueetonta mielentilaa, oman mielen hiljentämistä ja harjoittamista sekä suurta keskittymistä. Oman mieli­piteen ja tietyn vastauksen odottaminen toivominen vaikuttaa väistämättä vastauksiin. Mielestäni pitkäaikainen harjoittelu ja vankka usko siihen, että vastaukset ovat oikein, tuovat varmimmat tulokset kuten oppi-isäni on useasti painottanut. Mielestäni tutkimuspaikalla tai heilurin materiaa­lilla ei ole merkitystä, kunhan vain sen paino on sopiva omalle energiatasolle. Kun buddhinen kanava on auki, värähtely ja bioenergiakenttä riittävät sekä omien ajatusten kontrollointi ovat pois, päältä, vastaukset ja linja korkeampaan itseen ovat auki. Näistä asioista puhumme kurssin 2-osassa. Energian tuntemiseen liittyy onnellisuuden ja kiitollisuuden tuntemukset ja ne ovat ehdottomasti hyviä komponentteja oikeaan mielentilaan tutkia ja löytää vastauksia heilurilla.

Puhuimme myös maasäteily- ja vesisuonista sekä G-säteilystä. Häsnen mukaansa tietyn valmisteen ja kuvien avulla ko. suojaus on tehokkainta, koska henkisten käskyjen avulla tulokset eivät ole pysyviä. Itse ajattelen, että juuri henkisen käskyn avulla em. ongelmat voidaan poistaa parhaiten, mutta tilannetta tulisi säännöllisesti seurata. Usein vesisuonien liikkeet ovat arvaamattomia ja samasta syystä niiden sijainnit voivat vaihdella eli tilannetta kannattaa tarkistella muutaman kerran vuodessa ja aina silloin kun huomaa, että nukkuminen on muuttunut levottomaksi tai elimien toimintatasot ovat pudonneet.

Havaitsin jossain vaiheessa, että sen lisäksi, että heilurin avulla voi laskea asioita ja saada siten vastaus halutulla skaalalla. Sillä voidaan kysellä myös ilmansuuntaa ja saada vastauksia moniin asioihin, joilla voidaan helpottaa monia valintoja.

Esim. Myrskytuuli oli riepotellut kattoantenniamme ja televisiostamme ei näkynyt muuta kuin lumisadetta. Olin yksin kotona, eikä kukaan ollut kertomassa missä ilmansuunnassa signaali olisi voimakkain ja television kuva parhaimmillaan.

Hetken mielijohteesta kapusin katolle heilurin ja lenkkiavaimen kera. Selvitin heilurin avulla aluksi oikean suunnan ja kiristin ruuvin. Seuraavaksi selvitin oikean pystykulman, jossa antennin tulisi olla ja kiristin senkin ruuvin. Kapusin katolta alas, menin sisään ja istahdin sohvalle kokeilemaan. Painoin kaukosäädintä ja käynnistin television. Television kuva oli tarkka ja vakaa kuin postikortissa! Olin innoissani uudesta sovelluksesta, jonka olin löytänyt heilurin käytölle. Siitä lähtien olen käyttänyt heiluria ei ja kyllä-vastausten lisäksi näyttämään myös ilmansuuntia. Itse asiassa sopivien taulukoiden ja kaavioden avulla voidaan selvittää nopeasti erilaisia numeroarvoja. Tälläisiä taulukoita on valmiina internetissä tai voit tehdä niitä myös itse. Esimerkiksi metrinmittaa voi käyttää näyttämään numeroarvoja, prosentteja yms.

Monet kysyvät mistä heilurin antamat vastaukset tulevat. Uskon, että en tulevat korkeammalta itseltä ja henkioppailta, voit myös itse selvittää asiaa heilurin avulla, jos haluat tietää. Periaatteessa voit kysyä ihan mitä tahansa, mutta tiettyjä rajoituksia on olemassa. Voit kysy tämän hetken asioita, asioita menneisyydestä tai tulevaisuudesta. Saat selville esim. sen, milloin jokin tietty ongelma alkoi ja voit tiedustella syitä siihen. Voit kysellä periaatteissa mitä tahansa ja määritellä oman asteikon, jonka mukaan tulos halutaan. Silloin kun kyseessä aito auttamisen halu, vastaukset ovat oikeita ja luotettavia. Muiden ihmisten asioiden tonkimen tai urkkiminen ei ole hyväksyttävää.

Kasveja, eläimiä tai muita luontoon liittyviä asioita voi tutkia melko vapaasti, mutta muihin ihmisiin liittyvissä asioissa tilanne on toinen, jos et ole pyytänyt lupaa asianomaiselta. Jos tutkimasi asia lisää karmanvelkaa, vastaus ei tule olemaan luotettava ja käytät vastausten saamiseen omaa energiaasi, joka ei tule riittämään kovinkaan pitkälle. Kysyttäessäsi on syytä olla mahdollisimman puolueeton ja tunteeton vastauksille. Muussa tapauksessa egosi vie heiluria eikä korkeamman itsesi hento ääni pääse kuuluviin. Saman asian kysely toistamiseen kuluttaa myös omaa energiaasi, joten tyydy siihen vastaukseen, jonka sait tai muotoile kysymys sellaiseksi, että voit käyttää numeroita vastauksen saamiseen.

Esimerkki. Olet kaupassa valitsemassa vitamiinilisää ja mietit mikä tuotteista olisi paras juuri sinulle. Muotoile kysymys esim. seuraavanlaiseksi: Asteikolla 1-10 haluan tietää tämän valmisteen soveltuvuuden minulle. 1, ei sovi, 5 tuote teholtaan neutraali, 10 tuote on erinomainen terveyteni kannalta.

Heilurin käyttö on suuri voimainkoetus ja sen vuoksi kysymysten tulee olla todellista tietoa antavia ja sellaisia, joiden perusteella luontoa, eläimiä tai ihmisiä voi auttaa.

Heiluri on kuitenkin vain apuväline ja jossain vaiheessa kehittyessä ja herkistyessä sen käyttö jää tarpeettomaksi, kun saat tiedot asioista henkisenä tietona. Itselläni tämä ilmenee mm. siten, että tunnen ihmisten kipuja joskus tuntemuksena omassa kehossani. On tärkeää oppia tunnistamaan ero näiden välillä. Lisäksi pystyn keskittyessäni mittaamaan tiettyjä asioita ja tuntemukset tuntuvat pyörteinä lähinnä hara-chakrassa samalla tavalla kuin heiluri antaa vastauksensa. Pyörimissuunnan perusteella tunnistan vastauksen.

Sami Rasila