ENERGIASTA

Parantamiseen ja energiahoitoihin kuuluu usein olennaisena osana energian tunnistaminen ja sen välittäminen. Seuraavassa ajattelin valottaa tavanomaisin, välillä teknisin termein, mistä on kyse puhuessamme bioenergiasta.

Me ihmiset olemme sähköisiä ja magneettisia ja tällä seikalla on tärkeämpi merkitys kuin saatamme aluksi ajatella. Joogit Intiassa kutsuvat sähkömagneettista kenttäämme nimellä prana, kiinalaiset akupunktion harjoittajat tuntevat sen nimellä chi ja nykypäivänä monet asiaan perehtyneet viittaavat tähän energiaan nimityksellä aura.

Kaikilla elävillä soluilla ympärillään energiakenttä, joka on tarkemmin sanottuna seisova aalto­kenttä. Lisäksi on havaittu, että solut vaihtavat keskenään informaatiota. Tämä seisova aaltokenttä on ns. yhdistetty aaltokenttä, johon kuuluu seisova ääniaalto ja seisova sähkömagneettinen aalto sähkö­magneettisen spektrin infrapunaisesta osasta (lämpö) eli aallot suuntautuvat kohtisuoraan toisiaan vastaan. Seisova aaltokenttä on melko vakaa ja sillä on tärkeitä ominaisuuksia. Yksi niistä on muo­dostaa suojaava voimakenttä ulkopuoliselta vahingollisilta säteilyltä.

Mitä suurempi on ko. kentän värähtely, sen paremmat edellytykset ko. henkilöllä, eläimellä tai kasvilla on on pysyä terveenä. Kaikella, jopa kivellä tai vedellä on oma värähtelynsä ja kaikilla esineillä, ruoka-aineilla, jopa ajatuksilla on omat ominaisvärähtelynsä. Värähtelyä voidaan nostaa, mutta valitettavasti useat nyky­aikaiset sähkölaitteet, kasvinsuojeluaineet, ympäristön myrkyt tai stressaava ympäristö ja huonot ihmissuhteet laskevat sitä.

ENERGIAKEHO JA KIRLIANKUVAUS

Kirlian-kuva saadaan aikaan asettamalla kuvattava kohde suoraan valoherkkää filmiä vasten. Näin saadussa korkeataajuusvalokuvassa esinettä ympäröi loistava energiakenttä. Taajuus on noin 75 000 – 3 000 000 värähdystä sekunnissa.

Ilmiö on saanut nimensä neuvostoliittolaisen insinöörin, Semjon Kirlianin ja hänen vaimonsa Walentina Kirlianin mukaan. Semjon Kirlian esitteli vuonna 1939 menetelmän, jolla elävästä kehosta purkautuva sähkövaraus saatiin valokuvattua. Sama menetelmä oli keksitty jo 1800-luvun lopussa nimellä Bouvier-ilmiö, mutta vasta Kirlianin myötä tekniikka tuli tunnetuksi ympäri maailmaa.

Semjon Kirlian oli itseoppinut sähköasentaja ja osa-aikakeksijä. Työskennellessään kotipaikkansa sairaalassa huoltomiehenä ja sähköteknikkona hän rakensi kojeen, jolla saattoi ottaa valokuvia mistä tahansa suurijaksoisessa sähkökentässä olevista esineistä. Hän alkoi kokeilla kojetta yhdessä vaimonsa kanssa.

Kirlianin ensimmäinen kuvauskohde oli hänen oma kätensä. Käden kuvassa näkyi sormenpäistä säteilevää salaperäistä valoa. Pian Kirlian huomasi, että tuoretta puun lehteä ympäröi kirkas kenttä, jonka pinnalla kimalteli lukemattomia valopisteitä. Muutaman päivän kuluttua samaa lehteä kuvattaessa sen kenttä eli aura näytti himmeämmältä ja suurin osa valopisteistä oli kadonnut. Elottoman esineen, kuten vaikkapa kolikon, aura oli heikko ja valopisteet puuttuivat kokonaan.

Kirlian-kuva kädestä

Ihmiskädessä näkyi Kirlian-kuvissa valoilmiöitä, jotka olivat kirkkaita ja teräviä ihmisen ollessa hyvässä kunnossa, mutta hajanaisia tai epäselviä, silloin kun käden omistaja oli sairas tai huolis­saan. Eräs Kirlianin seuraaja teki kokeen, jossa osa kasvin lehden kärki repäistiin pois. Lehti näkyi kuvissa muuten samanlaisena kuin alkuperäisessäkin kuvassa, mutta pois revitty osa näkyi himmeämpänä, ikään kuin ”aavelehdenkärkenä”. Aavekuva-efekti on sykkivä, ei pysyvä tai aina näkyvissä.

Kuva lehdestä ennen ja jälkeen palan repäisyä

Lisäksi tutkimuksissa tehtiin seuraava havainto tutkittaessa kahta samanlaista puunlehteä, joissa toisessa tiedettiin olevan kasvitauti. Käsin tunnustelemalla tai silmävaraisesti lehdissä ei näkynyt eroavaisuuksia, mutta tutkittaessa Kirlian-kuvia voitiin toisessa lehdessä havaita himmeitä ja pieniä geometrisia kuvioita hajallaan lehden pintaa. Näin kasvin sairaus voitiin diagnosoida etukäteen. Myös elimelliset tilat, kuten tautiprosessit, myrkytykset ja psyykkiset tilat vaikuttavat Kirlian­kuvioon. Sen avulla Venäläiset ovat tutkineet vesistöt saastumista ja milloin se alkaa myrkyttää kaloja. Lisäksi menetelmä on havaittu käyttökelpoiseksi tutkittaessa hedelmien ja vihannesten erilaisia säilöntämenetelmiä.

Kun tutkitaan asiakkaan terveydentilaa, etsitään nimenomaan niitä kohtia kehossa ja sen elimissä, joissa energian, nesteen tai sähköimpulssin kulku on jollain tavoin epänormaali, estynyt tai hidastunut. Käsin ko. kohta voi tuntua kylmältä tai kuumalta tai pistelevältä. Joskus voi jopa omassa kehossa tunnistaa oireilua tietyissä kohtaa, mikäli on herkkä aistimaan energioita. Energian tunnistamista pitää harjoitella ja tässäkin päteen sama vanha viisaus kuin monessa muussakin asiassa eli harjoitus tekee mestarin.

Kirlian-kuvien avulla on voitu havainnollistaa eräänlainen energiansiirto parantajan ja potilaan välillä. Niiden avulla on pystytty vahvistamaan myös kehon nadien ja meridiaanien olemassaolo, joiden kautta mm. akupunktion vaikutukset voidaan selittää.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *