Oikean hengityksen merkitys

Suurin osa terveyteen liittyvästä materiaalista on omistettu ruualle ja juomalle. Ruokaa kulutamme pari kiloa ja veden kulutuksemme on noin 2,5 – 4 litraa vuorokaudessa. Kuitenkin on jotain, jota kulutamme vuorokaudessa yli 15 kg, nimittäin ilmaa keuhkojen välityksellä.

ihminen voi elää ilman ruokaa 70 päivää jos vettä on käytettävissä, ilman vettä 18 päivää, mutta ilman happea, ainoastaan 5 minuuttia. Ilman vähimmäistarve lepotilassa on 0,4 litraa happea (2 litraa ilmaa) minuutissa.

Aloin tutustumaan hengityksen fysiologiaan kun naapurustostamme kuoli pienen hetken aikana kaksi pidettyä naapuriamme. Kummallekin oli määrätty happipullo hengitysvaikeuksiin, mutta lisähapesta huolimatta hengitys huononi entistä nopeammin. Löysin mielenkiintoisia tutkimuksia ja tähän juttuun olen kerännyt näitä tuloksia, sekä joitakin omia huomioitani. Erityisesti Venäläiset tutkijat olivat perehtyneet hengityksen saloihin. Monet tärkeät johtopäätökset tuntuivat puuttuvan länsimaisten lääkäreiden tiedoista.

Hengittäminen on yksi tärkeimmistä prosesseista, mikä vaikuttaa fysiologisiin toimintoihin elimistössä. Hengityksen tehtävänä on taata elimistön hapensaanti ja hiilihappokaasun poisto ulos­hengityksen aikana. Happea tarvitaan energian vapautta­miseksi solujen ja kudosten elintoimintoihin orgaanisten aineiden hapettumisen avulla.

Varsinainen hengityskaasujen vaihto tapahtuu n. 300 miljoonassa keuhkorakkulassa, alveolissa. Yhtä keuhkorakkulaa ympäröi n. 1000 verkkomaista keuhkoverisuonta. Hengityskaasut siirtyvät keuhko­rakkulan ja keuhkoverisuonten pintojen välisessä diffuusiossa. Keuhkorakkuloiden ja keuhkoverisuonten välinen pinta-ala voi olla 60 – 100 m2 , kuitenkin vähintään 35 kertaa suurempi kuin ihmisen ulkokuoren kokonaispinta-ala. Mitä suurempi keuhkojen pinta-ala on, sen tehokkaampi on hengitys­kaasujen – hapen ja hiilidioksidin (CO2) vaihtuvuus.

Happi siirtyy keuhkorakkulasta keuhkoverisuonten valtimoihin ja kiinnittyy veren punasolun hemoglobiiniosaan. Sydämen pumppaamana hemoglobiinissa oleva happi kulkeutuu edelleen kudoksiin, jotka tarvitsevat happea polttaakseen ravintoaineet energiaksi.

Miten punasolut tietävät, mihin soluihin happi tulee kuljettaa? Hemoglobiiniosa tunnistaa korkean CO2  tason kudoksissa ja toimittaa hapen juuri näihin paikkoihin. Tässä palamisprosessissa muodostuva CO2 siirtyy kudoksista laskimoita pitkin keuhkoverisuonten laskimoihin ja sieltä edelleen keuhkorakkulaan uloshengitettäväksi.

Hengittäminen on kirjaimellisesti elämän kuljettamista ja siitä riippuu elimistön toimintakyky. Teemme usein virheitä hengityksen rytmissä ja syvyydessä. Esi-isämme uskoivat yleisesti, että hidas hengittäminen pidentää elämää. Eli­mis­tö­ämme voisi siten verrata nuotioon. Mitä nopeammin ja enemmän käytämme happea, sitä nopea­mmin palamme(loppuun) ja lopulta sammumme.

Tavallisesti iäkkäillä ihmisillä on jopa kaksi kertaa pienempi CO2-pitoisuus veressään kuin nuorilla. CO2-kaasun vähäisyys vaikeuttaa kaasujenvaihtoa soluissa ja seurauksena on useita ongelmia. Monet krooniset sairaudet ovatkin tämän seurausta seurausta. Yleisiä ongelmia ovat mm. huimaus, päänsärky, rintakivut, unettomuus, muistiongelmat, verenpaineen vaihtelut, ylipaino yms. Ikääntyneen ihmisen elimistön ainenvaihdunta on usein hidastu­nut. Tämä aiheutuu siitä, että solujen kaasujenvaihto ei ole enää kunnossa.

Iäkkäimmillä ihmisillä on valtimollisessa veressä usein liian vähän hiilihappokaasua. Vähäinen hiilihappokaasumäärä ei kykene kuljettamaan kudoksiin tarpeellista määrää happea energian­vaih­duntaa varten, jonka ansiosta syntyisi lisää hiilihappokaasua ja noidankehä on valmiina. Kun CO2 -määrä lisääntyy, keuhkoputket ja suonet laajentuvat ja elimistö saa enemmän happea. Myös äskettäin syntyneet suonitukokset vähenevät. Rajoittamalla hengitystä, ääreisverenkierto helpottuu  ja mm. jalkojen paleleminen vähenee. Monet aineenvaih­dunnan prosessit korjaantuvat samalla.

Vanhemmilla ihmisillä on tapahtunut muitakin muutoksia elimistössä, jotka entisestään vähentävät hiilihappokaasun määrää veressä. Alhainen CO2 taso johtaa siihen, että hapen pääsy miljardeille soluille on puutteellista, eivätkä ko. solut pysty suorittamaan aineenvaihduntaa oikein. Tavoitteena olisi muodostaa CO2 ja vettä. Kun hiilihappokaasun vajaus kasvaa, aiheutuu ns. happinälkä. Tällöin solut vaihtavat ns. aerobisen energianpolttoohjelman anaerobiseksi eli muodostavat glykoosista maitohappoa. Törmäämme aikaisemmassa UCB-numerossa mainittuun pH-ongelmaan eli elimistön liikahappamoitumiseen.  Kun maitohappo jatkuvasti heitetään solusta ulos solujen väliseen tilaan, neste alkaa pikkuhiljaa hap­pa­moitua ja mikä estää normaalin aineenvaihdunnan.

Ongelma alkaa siis hiilihappokaasun vähyydestä. Hapen hankkimiseksi ilmasta käytämme keuhkoja ja tätä työtä ohjaa niin sanottu hengittämiskeskus, mutta ohjausimpulssin antaa CO2. On tärkeää oppia hengittämään oikein ja muodostaa riittävä määrä hiilihappokaasua valtimolliseen vereen. Tämä tapahtuu ohjaamalla hengitys sellaiseksi, että  normaali hengitystilavuus putoaa 2 – 4 litraan ilmaa minuutissa.

Kun hengitystilavuudeksi muodostuu yli  8 – 10 l/min, terveys alkaa vaarantua. Tällöin keuhkoissa tapahtuu liian nopea tuulettuminen eikä valtimollisella verellä ole riittävästi aikaa rikastua CO2:lla. Hapen puute kiihtyy kudoksissa ja soluissa. O2-vajauksen vuoksi hiussuonien verkoissa syntyy kouristuksia, jotka sulkevat kapillaariverkot. Tällöin syntyy miljardeille soluille krooninen hapenpuute eli hypoksia. Krooninen hapen­puute on petollinen, koska se voi aiheuttaa paikallisen kipuaistimuksen menetystä, joten emme välttämättä tunnista ongelmaa. Hypoksia vastaan ei ole lääkkeitä, mutta sitä pystyy ennaltaehkäisemään.

Tutkimuksissa on selvinnyt, että aivojen ja munuaisten toiminnan kannalta optimaaliset pitoisuudet veressä ovat seuraavat: 7% CO2 ja 2% happea. Kliinisesti on todistettu, että CO2 tavoitetason vähennys yhdellä prosenttiyksiköllä lisää hiussuonien supistumista 20–25%. Hengitystilavuuden ollessa 8 – 10 l/min, yli 50 %  hiussuonista ei siis enää toimi kunnolla.

Ihmisen sikiö on kohdussa kasvun ja kehityksen kannalta parhaissa mahdollisissa olosuhteissa. Sikiön veressä on 3-4 kertaa vähem­män happea ja 2 kertaa enemmän hiilihappokaasua kuin syntymisen jälkeen. Olot ovat tar­peel­liset sikiön kehitykselle.  Äidin elimistö luo samanlaiset olosuhteet kuin ne olivat miljardeja vuosia sitten. Keskoskaappiin joutuneiden vastasyntyneiden ilman korkea happipitoisuus vaurioittaa silmien verisuonia ja voi aiheuttaa sokeutta.

OIKEA HENGITYS

Oikean hengityskapasiteetin voi saavuttaa seuraavilla keinoilla:

1. Muuttamalla asumaan vähähappiseen ympäristöön, korkealle vuoristoon, happitelttaan…
2. Juoksemalla päivittäin vähintään 20 km (tai muulla keinoin saavuttamalla sama energiankulutus)
3. Tekemällä erityisiä hengitysharjoituksia.

3000 – 4000 metrin korkeudella merenpinnasta näyttäisi olevan hengityksen kannalta optimaalinen ympäristö.

Keskitymme kuitenkin vaihtoehto 3:een. Harjoitusten avulla muutamme tavallisen rintahengityksen vatsahengitykseksi, eli pinnallinen hengitys muuttuu syvälliseksi. Hengityksen vaiheita pyritään hidastamaan mahdollisimman paljon. Tämän tuloksena keuhkojen tilavuus kasvaa, aineenvaihdunta nopeutuu, verenkierto tehostuu, ruuansulatustoiminta ja ravintoaineiden imeytyminen tehostuu. Vähen­tämällä sisäänhengitystilavuutta ja hidastamalla hengitystä hermosto rauhoittuu. Kun hengitystilavuus vähenee huomattavasti, myös nukahta­minen nopeutuu ja unet rauhoittuvat. Hengityksen rajoittaminen mm. nopeuttaa nukahtamista. Syvän unen vaihe on lyhyempi, unentarve on pienempi ja heräämmme pirteämpinä.

HARJOITE

Esim. lähestyessä portaita puhalla kaikki ilma keuhkoista ulos ja pidätä henkeä samalla, kun kävelet ylös. Jos et kykene tähän,  jarruta hengitystä niin paljon, kuin se on mahdollista. Tämäkin antaa erinomaisia tuloksia. Hengen pidättäminen ja hengityksen hillitseminen (hidastaminen) on vaikeaa ja epämiellyttävää, mutta sen kautta saadut hyödyt ovat merkittäviä.

HENGITYSTESTI

Istu rauhallisena paikallasi 5-7 minuutin ajan. Rentouta kaikki lihaksesi, myös hengityslihakset. Tämä rentoutus saa aikaan luonnollisen uloshengitysrytmin. Pidä nenästäsi kiinni uloshen­gi­tyksen jälkeen ja mittaa kuinka kauan pystyt olemaan sisäänhengittämättä. Pidä kiinni nenästäsi kun­nes tunnet tarvetta hengittää.

Harjoituksen myötä tarve hengittää ilmenee pallean tahattomana sisäänpäintyöntymisenä tai nielemisliikkeenä kurkussa. Jos päästät irti nenästä ja aloitat hengittämisen, voit jatkaa normaalia hengitysrytmiäsi, jota teit ennen koetta. Älä pidättele hengitystä liian kauan parantaaksei tulosta. Kokeen pitäisi olla helppo suorittaa eikä saisi olla suuri ponnistus.

Tohtori Buteyko ja hänen lääkärikollegansa ovat tutkineet yli 250000 Venäläistä ja ovat löytäneet seuraavia yleispiirteitä kehon happitestin tulosten ja potilaiden terveydentilan välillä:

1-10 s monisairaita, kriittisessä tilassa olevat ja sairaalan tehohoidossa-olevat
10-20s sairaat potilaat, joilla terveydellisiä vaivoja ja usein päivittäinen lääkitys
20-30s keskimääräinen terveys, ei yleensä vakavia kroonisia sairauksia
40-60s hyvä terveys
Yli 60s erinomainen terveys, krooniset sairaudet harvinaisia

Muita yleisimpiä hengitysongelmiin vaikuttavia tekijöitä:

Ylempien rintanikamien D1-D3 sekä lapojen lukkotilat saavat aikaan hermoston pinnetiloja, jotka aiheuttavat pinnallista hengittämistä ja astmatyyppisiä oireita sekä rintakipuja.

Monet allergioista johtuvat hengitysvaivat voivat helpottua kun lisämunuaisen kuorikerroksen muodostama elimistön oma kortisoni muodostuu normaalisti. Rintanikaman D9 siirtymä voi olla ongelman takana.

Paksusuolessa syntyy mm. keuhkojen limakalvoa suojaavien solujen tarvitsemia entsyymejä. Ongelmat voivat johtua monestakin syystä, esim. antibioottien aiheuttaman ruuansulatuksen kannalta tärkeiden bakteerien tai suojaavan kalvon (flooran) vaurioitumisesta. Myös lannenikamien L1-L2 pinnetilat voivat saada aikaan paksusuolen toimintahäiriöitä, joiden yhteisvaikutuksesta keuhkojen normaali toiminta estyy.

Nämä vaivat voidaan yleensä korjata mm. sopivalla nikamakäsittelyllä ja lihasmanipulaatiolla.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *