STRESSI

Stressiin on lääketieteen piirissä perinteisesti suhtauduttu penseästi. Stressi kun ei vaikuta kaikkiin samalla tavalla. Toinen on toista herkempi ja joku voi läpikäydä äärimmäisen stressaavia elämäntilanteita sairastumatta. On kuitenkin ihmisiä, joita kova stressi lamaannuttaa.

Stressi voi olla lyhytaikaista tai pitkäaineista. Lyhytaikainen stressi on elimistön normaali reaktio, joka mahdollistaa nopeamman reaktiokyvyn ja suorituskyvyn: joko taistella tai juosta karkuun. Niitä tarvittiin ennen vanhaan kun jouduimme pakenemaan petoeläintä tai metsästämään riistaa. Stressitekijää seurasi fyysinen suoritus, joka sai stressaavan tilanteen laukeamaan.

Mikäli stressistä muodostuu pitempiaikainen, krooninen tila, sillä on jo monia vakavia vaikutuksia terveyteen. Nykyisin stressitekijä ei välttämättä poistu: on tiukkoja työaikatauluja, maksamattomia laskuja, lastenhoitoa, puolison kanssa riitaa, työpaikkakiusaamista, köysi kiristyy ennenkuin se napsahtaa poikki.

Pitkään jatkuessaan stressi saa usein aikaan niskalihasten kiristymisen, yleisen jännittyneisyyden, päänsärkyä sekä erilaisia sydänperäisiä oireita tai hengenahdistuksen tunnetta. Myös vatsa- ja suolistovaivat ovat yleisiä, vastustuskykykin heikkenee. Myös lyhytkestoisella stressillä voi olla vaikutuksia elimistöön. Verrattain lyhyet stressiajanjaksot heikentävät samalla tavalla vastustuskykyä, jolloin elimistö on alttiimpi tartunnoille ja sairauksille.

Pitkään jatkuneena stressi vanhentaa kehoa ja mieltä. Tutkimusten mukaan stressi voi aiheuttaa kognitiivista heikentymistä (voi viitata alkavaan Alzheimerin tautiin) ja sen lisäksi se vielä hidastaa solujen jakaantumista elimistössä.

Mitä elimistössä tapahtuu stressin aikana?

1. Verenkiertoon erittyy hormoneja ja biologisesti aktiivisia aineita, kuten esimerkiksi, stressihormonia eli kortisolia.
2. Ääreisverenkierron verisuonten läpimitta pienenee sympaattisen hermoston aktivoitua, syntyy hiussuonitukoksia adrenaliinin vaikutuksesta.
3. Verenpaine nousee (jopa 150 %)
4. Verensokeri nousee, maksa luovuttaa glykolia (2-3 -kertaisesti)
5. Sydämen lyöntitiheys kasvaa.
6. Hengitys tihentyy, veren CO2-taso laskee.
7. Entsyymien aktiivisuus lisääntyy veressä ylimääräisten hormonien hävittämiseksi.

Hermoston vaikutus stressireaktioon

Keskushermosto säätelee kehon jokaista, pienistäkin toimintoa, solua, solukudosta, lihassäiettä, suonen osaa tai suolen kohtaa. Hermojärjestelmä ohjaa ja kontrolloi kaikkia kehon elimiä. Kun selkärangassa syntyy lukkotilanne, hermotus ei pysty toimittamaan ohjauskäskyjä aivoista kehon muihin osiin.

Aivojen aivolisäke aktivoi ja säätelee mm. lisämunuaisen toimintaa. Lisämunuaisessa, joka painaa noin 4-5 grammaa, on kaksi osaa erillista osaa, joista kuorikerros tuotaa mm. kortisonia ja lisämunuaisen sydänosa mm. adrenaliinia. Kortisonia tarvitsemme mm. erilaisten tulehdusten ja kipujen parantamiseen.

Suosittelemassani käsittelyssä lähdetään etsimään tukirakenteiden, nivelten ja pehmytkudosten sekä niihin liittyvän verenkierron, imusuoniston ja hermoston häiriintynyttä tai muuttunutta toimintaa autonomisen hermoston alueelta. Sen diagnostiset kriteerit ovat: epäsymmetria, kudosmuutokset, nivelen liikelaajuuden väheneminen ja arkuus.

Sympaattinen eli aktivoiva hermotus kulkee rangan alueilla D1-L2.  Varsinkin pään, keuhkojen ja sydämen hermotusalueet D1-D5 ovat tärkeitä . Kaularangan alueella sijaitsee osa sympaattista hermostoa, joiden kautta ko. hermotus kulkee päähän. Ne ovat kohdilla C2-C3, C5-C6 ja C7-D1. Sympaattinen hermosto saa aikaan mm. jännityksiä, sydämen sykkeen kohoamista ja verenpaineen nousua.

Parasympaattinen hermosto on elimistöä rauhoittava autonominen järjestelmä. Parasympaattinen hermotus tulee muutamien aivohermojen kautta. Kolmas aivohermo n. oculomotorius, seitsemäs aivohermo n. facialis, yhdeksäs aivohermo n. glossopharyngeus ja tärkein eli kymmenes aivohermo n. vagus. Suurin osa parasympaattisesta hermotuksesta tulee n. vaguksen alueelta. Parasympaattista hermotusta tulee myös ristiluun S2-S4 nikamien alueelta. Parasympaattisella hermostolla on myös parasympaattinen hermosolmu C1-nikaman poikkihaarakkeen kohdalla. Siksi suosittelisin tarkastamaan myös kallon ja ensimmäisen kaulanikaman välisen liikkeen toimivuuden. Kallon alueelle voidaan tehdä hienovaraisia kalvotekniikoita mm. aivohermojen ulostuloaukkojen kohdalle.

Pitkä ja rauhallinen kosketus myös rentouttaa. Kosketus itsessään lisää rauhoittavan oksitosiini-hormonin tuotantoa. Nämä tekijät voivat helpottaa esimerkiksi potilaan unensaantia ja suhtaumista ulkoisiin stressitekijöihin. Kun rakenteet vapautuvat, on helpompaa istua hyvässä ryhdissä, jolloin selän rakenteet eivät joudu yhtä kovalle kuormitukselle. Hyvä ja avoin ryhti itsessään vähentää myös stressihormonin eritystä, kun taas lyhistynyt ja sisäänpäin kääntynyt, sulkeutunut ryhti lisää sitä.

Stressin aiheuttajaa ei välttämättä saada käsittelyn avulla poistettua, mutta nikamien käsittelyn ja hermoston pinnetilojen poistamisen jälkeen elimistön stressinkestokyky kasvaa ja luo paremmat mahdollisuudet elimistön palautumiselle kuntoon.

Mielipiteeni ADHD:n syistä

Aikuisen ja lapsen kilpirauhasen vajaatoiminta näyttää vaikuttavan eri tavoin. Aikuisilla kilpirauhasen vajaatoiminta lisää masentuneisuutta ja voimattomuudentunnetta. Lapsella taas vajaatoiminta aiheuttaa ylivilkkautta ja yhdistettynä muutamiin muihin aivotoiminnan oireisiin, lopputuloksena näyttää olevan ADHD.

ADHD voi ilmetä mm. seuravaanlaisina ongelmina:
keskittymisvaikeudet, ajatusten harhailu, huolimattomuusvirheiden runsas esiintyminen, uusien tehtävien aloittamisen vaikeus (stressi)
toistuva stimulaation etsiminen, taipumus pitkästyä, kärsimättömyys (kilpirauhasen vajaatoiminta)
luovuus ja intuitiivisuus (itsessään positiivinen asia ☺)
työmuistin häiriöt ja unohtelu (stressi)
harkitsemattomuus eli impulsiivisuus, mielialojen ailahtelu, luovuus ja intuitiivisuus, vaikeus toimia yleisesti odotettujen mallien mukaan (persoonallisuuden häiriöitä)
alisuoriutumisen tunne ja tunne siitä, että asiat eivät ole hallinnassa, vaikeus toimia järjestelmällisesti ja pitkäjännitteisesti (asioiden hahmotusongelma)

Kokemusteni mukaan seuraavat häiriöt aivojen toiminnoissa näyttävät yhdessä yhdessä aiheuttavan ADHD:n:

1) Kilpirauhasen vajaatoiminta (aineenvaihdunta)
2) Lisämunuaisen sydänosan hidastunut toiminta, joka liittyy erityisesti stressiin sekä sympaattisen hermoston vajaatoimintaan (mahd. myös B-ryhmän vitamiinin vajausta tai sen imeytymisongelmia)
3) Aivojen otsalohkot säätelevät arvostelukykyä ja persoonallisuutta (persoonallisuuden häiriöitä)
4) Hahmottaminen, joka tapahtuu aivojen päälaenlohkossa

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *